Kupin Tarina

Kupin tarina osana meidän perheen elämää starttasi joulunaikaan vuonna 2016 kun sain tietää Kupin olemassaolosta. Kupin tulo meidän perheeseen oli kokonaisuudessaan onnen sattumien sarjaa ja kaikki tapahtui hyvin nopealla aikataululla.

Kelpie oli kutkutellut mieltäni jo pitkään, mutta sen saanti osoittautui todella haastavaksi. Onni kuitenkin oli myötä kun sain vihjeen Italiassa asuvasta reilun 10vk ikäisestä kelpie uroksesta. Sain kasvattajalta videoita Kupista leikkimässä koirakavereiden kanssa ja sen jälkeen paluu entiseen oli mahdotonta. Tunsin sisimmässäni, että Kupi oli tarkoitettu meille. Nykyäänhän ulkomailta koirien hakeminen on arkipäivää siinä missä ulkomailla reissaaminenkin. Minulle se kuitenkin oli todella iso asia. Kupin hakemisesta ”keskusteltiin” tyyliin minä huusin: ”Ei sitä voi hakea! Liian kalliit lentoliput! Hullu hakee koiran Italiasta saakka!” Ja Sami totesi topakasti: ”Nyt haetaan se koira kotiin.” Ja minä taas itkin ja huusin, että kun ei voi ja hulluus ja köyhyys. Ja tätä saikkinaa taisi jatkua kaksi päivää. Sydäntäni raastoi tunne siitä, että Bhavatan pikkuveli on Italiassa. Pelkäsin tekeväni virheen ellen tekisi kaikkeni saadakseni Kupin kotiin. Lopulta Sami sai taottua järkeä päähäni ja teimme päätöksen hakea koiramme kotiin.

Aikataulu oli tiukka Kupin lähestyessä 12 viikon ikää.

Siispä kiirehdimme varaamaan ensimmäiset lentoliput, mitä vain saimme Roomaan. Seuraavana päivänä menimme poliisilaitokselle tilaamaan passin minulle ja jäimme jännäämään ehtiikö passi varmentua ennen seuraavan päivän lähtölaskentaa. Italian ”lomamatka” oli yhtä hektinen kuin sen edeltävät päivät. Kasvattaja toi Kupin hotellille illalla ja Kupi oli juuri sellainen kuin olin kuvitellutkin. Totaalisen rasavilli kakara täynnä elämäniloa. Kävimme torkahtamassa hotellihuoneessa muutaman tunnin ja heti aamusta suuntasimme takaisin lentokentälle jännäämään pääsemmekö Suomeen. Kupi oli saatava tuolla lennolla Suomeen tai hän olisi joutunut jäämään Italiaan kunnes täyttää 16 viikkoa. Lentokentällä Kupi hurmasi kaikki turvatarkastajista lähtien ja niinpä siinä on tainnut käydä siitä lähtien kaikkialla, missä Kupi on tassustellut. Ja niin Kupi rymisteli elämäämme.

Cupido – rakkauden jumala

Kupi rakastaa kaikkea ja kaikkia. Ongelmana onkin ollut juuri tämä hänen italialainen räiskyvä luonne. Kupin kohtaamisesta harva säästyy vammoilta. Muutamat miehet ovat kokeneet murrosiän palautumisen, itse kukin on saanut kerätä hampaita kurkusta ja vähintäänkin hoitaa mustelmia kylmäkääreellä. Ja Kupi parka kun ei ymmärrä mitä tämä hössötys rauhallisuudesta oikein on. Bhavatalla meni pitkään ennen kuin uskaltautui lähestymään Kupia. Kyllähän sen ymmärtää, onhan Bhavata pieni pomeranian. Sen niin näki kuinka Kupi hoksasi miten Bhavatan saa juttelemaan kanssaan. Kupi makaa maassa ja liikkuu kuin hidastetussa filmissä silmät pyöreänä sinnitellen, ettei vaan pääsisi innostumaan. Taustamusiikkina soi iloinen Kupin hännän paukutus. Bhavata tietenkin käyttää tilaisuuden hyväksi ja alkaa panemaan Kupia päähän. Kupi edelleen sinnittelee paikoillaan kunnes riemu voittaa.

Sitä sanotaan, että kannattaa varoa mitä sitä toivoo, koska se saattaa toteutua.

Toivoin suuresti Kupista sika nopeaa aksaparia itselleni.  Nyt myöhemmin olen saanut huomata olevani korviani myöten pississä Kupin nopeuden vuoksi.  Kupi on rakastunut agilityyn vähintäänkin yhtä palavasti kuin minä. Me molemmat annamme kaikkemme radalle päästyämme ja imemme itseemme kaiken adrenaliinin tuoman huuman. Kupin toilailuja ja kehitystä agilityssä pääset seuraamaan täällä Ilomme blogissa ja vieraileepa Kupi myös tuolla kurssien puolella.

Terkuin Heidi

Jaa ystävillesi:

Lisää kommentti