Tiina ja Kasi treenaa: Ei mennyt ihan putkeen…

..mutta läheltä piti! 

Olemme nyt Kasin kanssa käyneet treenaamassa muutaman kerran tämän kevään aikana. Kasi on nyt reilun vuoden ikäinen nuorukainen. Aloitimme toki lajiin tutustumisen jo aikaisemmin, mutta suurin kompatuskivemme tuolloin oli viereisellä radalla iloisesti juoksevat toiset koirat. Minulla meni kaikki energia siihen, että rauhoittelin suoritusten välillä itseään riuhtovaa bordercollien poikasta ja suoritusten ajan tein kaikkeni, ettei se karkaisi toiselle puolelle iloisesti muita tervehtimään. Käytännössä meillä oli fokus vähän eriasioissa kuin lajin parissa. Näin otimme aikalisän ja palasimme yhteisen tekemisen toivossa puolisen vuotta myöhemmin yksityistuntien merkeissä.

Ensimmäisellä kerralla muistuttelimme hieman omaa tasoamme. Sitä, mitä oli saattanut jäädä mieleen siitä kun sai humpata Kasin hoitoapuna toimineen Lauran kanssa samalla kun hän treenasi omat koiransa ja mitä oli tarttunut heliseviin pikku herneisiin samalla kun se fanaattisen oloisesti etsi reittiä naapuriradalle kiihkeän malinoisin treeneihin. 

Minulle oli suuri yllätys! Ensimmäisellä ns. Yhteisellä kerralla teimme jo 5 estettä! Hyppy-hyppy-putki-hyppy-ja vielä putkeen! Ja minä kun muistelin, ettei sillon viimeksi kymmenen vuotta sitten agilityn alkeissa tullut edes hiki! Silloin mentiin esteitä hallitusti koira hihnassa. Onneksi olin tiputtanut treenikoriini barefoot maastojuoksukenkäni! Sain ihan juosta ja mulle tuli todellakin hiki!

Nyt muutama treeni takana ja olemme keskittyneet mm. Luopumiskäytöksen (kts. Irti! -kurssi) vahvistamiseen ja sanaerottelutehtäviin. Kerron näistä seuraavassa postauksessani enemmän. Viimeisimmällä kerralla teimme ensimmäisen kerran treeniä, jossa Kasin piti tulla ohjaukseen. Pyysin Sannaa ottamaan pätkistä vähän videollekin ja koostan niistä pikkuisen pätkän. Emme vielä etene raketin lailla ja kummankin rakenteessa on vielä varaa muuttua urheilullisemmaksi mutta tästä se alkaa! 

Kasi tekee töitä! Se tekee minun kanssa! Se palkkautuu enemmän oikein tekemisestä kuin putkeen menemisestä! Se kuuntelee! Se tekee oikeita ratkaisuita ja ei mennyt putkeen vaan teki viimehetkellä väistöliikkeen. Olin niiiiin iloinen, että teki mieli rutistaa Kasia ja hyppiä sen kanssa ilmaan! Jos olet tarkkasilmäinen tuota videotamme katsoessa, saatat huomata mitä mieltä Kasi on palkitsemisen yhteydessä tapahtuvasta koskettamisesta. Se on kyllä selkeästi sitä mieltä, että silittelyt ja koskettelut voisi vaikka jatkossa unohtaa kokonaan. 😀

Mutta nyt meillä on yhteinen harrastus! 

Agilityn alkuja toivottaa,

Tiina ja Kasi

Jaa ystävillesi:

Lisää kommentti